Ilman juoksua, mutta ei ilman mahdollisuuksia

Mitä tarkoittaa menettää hetkeksi se, mikä on ollut koko elämän ajan itsestäänselvyys? Ihmiselle, joka on rakastanut liikkumista, liikuntakyvyn rajoittuminen on enemmän kuin pelkkä terveysongelma – se on isku identiteettiin, päivän rytmiin ja henkiseen tasapainoon.

Mikko (64) on käynyt läpi molempien polvien leikkaukset, joiden jälkeen hänen liikuntakykynsä oli useiden kuukausien ajan merkittävästi rajoittunut. Nyt hän on toipumassa toisen jalkaterän leikkauksesta, ja kuntoutumisen jälkeen häntä odottaa vielä toinen leikkaus. Hän puhuu avoimesti turhautumisesta, talvesta, jäästä ja pimeydestä, jotka Suomessa voivat tehdä toipumisesta entistä haastavampaa, sekä siitä, millaista on hyväksyä, että jotkin asiat – esimerkiksi juokseminen – eivät enää kuulu hänen elämäänsä. Silti hän pysyy realistisena, asiallisena ja keskittyy ratkaisujen löytämiseen.

Tapaamisemme lopussa hän sanoi jotain, joka ylittää tämän haastattelun: ”Ymmärsin, kuinka valtavan onnekas olen elämässäni, koska tilanteeni ei ole niin vakava ja voin palata normaaliin elämään.”

Lue haastattelu, joka ei kerro pelkästään leikkauksista. Se kertoo perspektiivistä.

Voitko kertoa, mikä johti leikkaukseen ja kuinka kauan olet ollut liikuntakyvytön?

Olen harrastanut paljon liikuntaa koko elämäni, ja ikää on kertynyt 64 vuotta, joten paikat ovat kuluneet. Ennen polvinivelten leikkausta liikuntakyky oli rajoittunutta noin 2–3 vuotta, ja ennen viimeisen isovarpaan tyvinivelen leikkausta olin liikuntarajoitteinen noin puoli vuotta.

Millä tavoin sairautesi on vaikuttanut elämänlaatuusi?

Olen aina rakastanut liikkumista, joten kun et voi liikkua, se turhauttaa ja vituttaa. Itselle monet tärkeät asiat jäivät tekemättä.

Yllättikö sinut jokin siinä, miten sairautesi muutti arkipäiväistä elämääsi?

Itse asiassa en yllättynyt. Yritän aina löytää ratkaisun siihen, kuinka asiat hoidetaan.

Miten Suomen talviolosuhteet – lumi, jää, pimeys ja pakkanen – vaikuttavat liikkumiseesi ja turvallisuuden tunteeseesi?

Talvi, lumi tai pimeys eivät sinänsä rajoita liikkumistani. Liikkuminen toipilaana on aina haastavaa. Jää on ainoa, joka hieman huolestuttaa, koska liukastuessa voi teloa itseään lisää.

Miten talven, pimeyden ja rajoittuneen liikkuvuuden yhdistelmä vaikuttaa sinuun henkisesti?

Eniten rasittaa se, että et voi liikkua normaalisti. Pimeys on yleisestikin masentavaa, pystyit sitten liikkumaan tai et.

Oletko edelleen työelämässä, ja jos olet, onko sairautesi vaikuttanut työelämääsi?

Olen edelleen töissä ja pystyn työskentelemään suht normaalisti, koska tällä hetkellä ei tarvitse liikkua ja voin tehdä työt etänä kotoani.

Kuinka pitkä toipumisaika leikkauksen jälkeen on lääkäreiden arvion mukaan?

Arvio toipumisesta on tällä hetkellä 8 viikkoa, jonka jälkeen tilanne tarkistetaan.

Miten selviydyt päivittäisestä rytmistäsi talven aikana?

Ehkä parhaiten siten, että keskityn niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa, ja uskon, että parempi huominen on tulossa pian.

Olet jo käynyt molempien polvinivelten leikkauksessa, ja nyt edessäsi on molempien jalkaterien leikkaus. Oletko keskustellut lääkäreiden kanssa siitä, millainen vaikutus näillä toimenpiteillä voi olla tulevaisuuteesi?

Polvet toimivat hyvin, ja olen onnellinen, että leikkaukset menivät hyvin ja elämänlaatu parani. Jalkaterän leikkausten jälkeen en enää koskaan juokse, mutta tiedän, että voin tehdä muita juttuja ja kivut ovat poissa.

Onko perheessäsi joku muu, joka on liikuntakyvytön tai jolla on pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia?

Kummallakin vanhemmallani on, mutta se on hyvin ymmärrettävää. He ovat yli 90-vuotiaita.

Miten äitisi kokee oman liikkumisrajoitteensa henkisesti?

Vaikea sanoa, mutta hän on sanonut, että ei se ole niin kivaa, kun tulee riittävän vanhaksi eikä enää pysty kaikkeen.

Millaista tukea sinulla on tällä hetkellä käytettävissä – perheen, ystävien tai sosiaalipalvelujen puolelta?

Olen onnellisessa asemassa, että lähelläni on ihmisiä, jotka auttavat, jos tarvitsen jotain.

Oliko sinulla mahdollisuus hakea Kelan etuuksia leikkausten yhteydessä?

En saa Kelalta mitään tukea, paitsi että Kela maksaa osan palkastani sairasloman ajalta.

Osallistuitko itse hoitosi kustannuksiin, ja jos kyllä, missä määrin?

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on varaa pitää sairaus- ja tapaturmavakuutusta. Itselleni jäi maksettavaa muutama satanen leikkauksesta.

Mitä mielestäsi yhteiskunta usein ei ymmärrä liikkumisrajoitteisten ihmisten arjesta?

Vaikea sanoa. Ymmärrän, että kuluissa säästetään, mutta ei ehkä aina ymmärretä, kuinka tärkeää ihmiselle olisi päästä liikkumaan.

Pitäisikö mielestäsi yhteiskunnan kiinnittää enemmän huomiota myös tilapäiseen liikuntakyvyttömyyteen eikä vain pysyvään vammaisuuteen?

Jos siihen olisi mahdollisuutta, niin kyllä.

Onko sinulla huolia tulevaisuudestasi liikkumisen ja omatoimisuuden näkökulmasta?

Ei oikeastaan ole. Toivottavasti, jos kävisi niin, että en voisi liikkua, silloin toivoisin tukea ja apua.

Jos olisit tiennyt, että kohtaat tämänkaltaisen terveysrajoitteen tässä iässä, olisitko tehnyt elämässäsi jotain toisin?

En usko. Menneitä ei pidä surra ja miettiä. Katse pitää aina suunnata eteenpäin.